Krabin lentoasemalla
Lähtö Krabilta onnistui, tosin myöhässä. Lähtö piti olla 12:20 paikallista aikaa, mutta se olikin vasta 13:17. Lennolle oli tullut sairas henkilö, jonka lentohenkilökunta passitti lääkärin hoitoon ja siitä seurasi se, että hänen matkatavaransa, jotka oli jo lastattu koneeseen, poistettiin myös koneesta. (Yleinen turvallisuustapa: matkatavarat ja matkustajat matkustavat yhdessä, eivät erikseen).
Lento lähti miltei tunnin myöhässä ja meni loppu viimeksi mukavasti, ei ilmakuoppia, vaan hienoja näkymiä koneesta.
Laskeuduimme Helsinki-Vantaan lentokentälle 19:06.
Koska kone oli myöhässä, meille varattu paluuportti oli mennyt toiselle. Lentokoneemme joutui ajamaan pitkin lentokenttää noin 15 minuutin verran, saadakseen vapaana olevan portin. Vihdoin portille päästyämme koneen ovet eivät jostain syystä auenneet, niiden avaaminen kesti 15 minuuttia.
Kun pääsimme koneesta ulos, alkoi matkamme kohti matkalaukkujen hakupaikkaa eli liukuhihnaa, jossa olimme noin klo 19:50 aikoihin. Ihmettelin, että miksi matkalaukkuhihnat eivät liiku? Sitä samaa ihmettelivät myöskin muutkin koneesta tulleet.
Odotimme kärsivällisesti, että saisimme matkalaukut, mutta mitään ei tapahtunut. Meille alkoi tulla jo kiire, koska meidän junamme kohti kotia lähti Tikkurilasta klo 20:24, ja olimme vielä lentoasemalla, josta pitää mennä paikallisjunalla Tikkurilaan. Matkalaukkuja ei tule, eikä hihna ole liikkunut, ja kello oli jo 20:16. Olimme siinä vaiheessa varmoja, että meidän jatkoyhteytemme menee sivu suun.
Päivi sai idean ja meni tulopalveuiden tiskille kyselemään matkalaukuista.
Vastaanottovirkalija otti matkalaukkujemme tiedot ylös ja lupasi että ne toimitetaan kotipaikkamme lentoasemalle, kunhan ne saadaan koneesta purettua. Miksi tätä purkua ei tehty, johtui runsaasta lumentulosta ja tukilakosta. Juoksimme tämän jälkeen kehäradan asemalle käsimatkatavaroidemme kanssa, vaikka tiesimme että olemme jo myöhässä siitä viimeisestä paikallisjunasta jolla olisimme ehtineet kotiin päin menevään bendoliinoon.
Kehäradan asemalla oli meidän onneksemme kaksi konduktööriä matkalla töihin, toinen auttoi meitä meidän uusien matkasunnitelmen kanssa. Alunperin olimme ostaneet vr:lle liput Tikkurilasta 20:24 Tampereelle lähevään junaan ja Tampereella olisi junan vaihto kohti kotia.
Nyt näytti siltä, että myöhästyimme junasta. Plan B: Menemme toisella junalla Tampereelle ja sieltä sitten vaikka taksilla kotiin. Miksi aluperinkään junalla? Koska omaa autoa ei tuollaiseksi ajaksi kannata talvella jättää lentokenttäparkkiin ja busseja ei mennyt Helsinki-Vantaalta kotikaupunkiimme kuin kuin vasta seuraavana päivänä (joka oli nyt epävarmaa, koska seuraavana päivänä oli lakko, eikä bussit eivät ehkä olisi kulkeneet).
Saavuimme pää kolmantena jalkana Tikkurilan asemalle ja kun olimme asemalaiturilla, jossa oli 20cm lunta, saimme kuulla että se juna, mihin alunperin olimme menossa ja mille meillä oli liput, olikin myöhässä ja olisi tulossa tikkurilaan klo 21:04! (onneksi se oli myöhässä, koska olimme tikkurilassa 20:42) - Junaan päästyämme kysyimme konduktööriltä, että miten käy meidän jatkoyhteytemme, hän sanoin että kyllä me kotiin pääsemme, tavalla tai toisella. Se tapa oli tällä kertaa se, että Tampeella oleva juna odotti meitä, ja kun pääsimme junaan sisään, se lähti miltei heti liikenteeseen, tosin melkein 30 minuuttia myöhässä.
Olimme huojentuneita, kun olimme kyydissä ja menossa kohti kotia. Olimme kotikaupunkimme asemalla noin 30 minuuttia myöhemmin, kuin mitä alkuperäisesti olimme suunnitelleet, mutta perillä kuitenkin. Väsyineinä, eikä ehkä niin onnellisina - rehellisesti sanoen, olisimme voineet vaikka jäädä Thaimaan auringon lämpöön.
Matkalaukkumme jäivät Helsinkiin, ja ne tulivat sitten Sunnuntai iltapäivällä ja haimme ne maanantai iltapäivällä ne lentoasemalta. Onneksemme ne olivat selvinneet matkan rasituksista suunnilleen vaurioitta ja tavarat pysyneet tallella.