Nyt se on todistettu. Olen tullut kalliiksi vaimolleni. So Good Ravintolan lasku oli tasan tonni. Siis 1000!
Mutta onneksi se oli bahteissa, muuten se olisi ollut jo todella kallista...
Ps. Ravintola laskussa ei ollut yhtään alkoholillista juomaa (Colaa kyllä). Tarvii kysyä onko lasku tallella, sen voisi kehystää :)
keskiviikko 31. tammikuuta 2018
Mitä matkalle Thaimaahan.
Tässä muutamia omia havaintojamme jotka mahdollisesti lisäävät matkan onnistumista.
1) Paikallista rahaa, Visallakin pärjää mutta se ei käy kaikissa paikoissa, vaikka paikan ulkopuolella olisi maininta VISA... ja toiseksi, on paikkoja joissa VISAlla maksaminen onnistuu jos summa ylittää 1000 Bahtia. Huomio se, että VISAlla maksaessa siitä saatetaan periä 3% maksutapa maksua.
2) Vaimoni ihmetteli miksi ihmeessä laahaan mukanani jatkojohtoa (1,4m ja 3 pistorasiapaikkaa). (kuvassa 4 paikkainen versio, omassani on 3 pistorasiapaikkaa, muuten samanlainen).
No tällä kertaa olin oikeassa, sille oli käyttöä. Hotellihuoneessamme on kaksi pistorasiapaikkaa, kaksipaikkainen johon on kytketty TV ja Jääkaappi sekä toisella seinällä yksi pistorasia. Telkkarin takaiseen pistorasiaan se sopi hyvin, otin TV:n pois ja laitoin jatkojohdon siihen jolloin sain 3 kpl pistorasioita käyttööni (ne olivat maadoittattomia, koska lähtöpistorasiakaan ei ollut maadoitettu) siihen sain läppärin, videokameran ja puhelimen lataukseen yhtäaikaa. Thaimaassa on 220v ja 50hz joten suomessa toimivat sähkövempeleet jotka ovat 100-240v, 50hz toimivat täällä.
Kannettavien laturit ovat yleensä hyvin reissaamiseen sopivia, ne miltei toimivat kaikissa maailman maissa, samoin partakoneet ja matkapuhelinten/tablettien laturit. Ainoa ongelma voi olla laturin pistokkeen muoto.
Saimme hotellilta lainaksi Thaimaalaisen jatkojohdon, mutta sen ongelma oli se, että siihen kytketty europpalainen litteä pistoke on todella löysä ja saattaa iskeä kipinää, kun kytkee pistokkeen siihen (ei herätä luottamusta).
Thaimaasta saa ostettua pistokeadapterin edullisesti, eikä se kuulemma maksa kuin muutaman euron, joten se voi olla vaihtoehtona jos ei noita itse etukäteen hanki.
3) Pistorasia-adapteri (TÄMÄ ei muuta jännitettä, ainoastaan pistokytkimen muodon.)
Tätä tarvittiin thaimaalaisen jatkojohdon kanssa, koska jatkojohtoon kytkettynä tuo musta pistoke oli erittäin löysä, eikä se saanut jatkuvasti virtaa silloin. Yksi noista pistorasian muuntajan pistokkeista sopi hyvin thaimaalaiseen jatkojohtoon ja saimme oman mustan pistokkeen kytkettyä jämäkästi.
4) Aurinkorasvat ovat täällä hinnaltaan samoissa kuin suomessa, ellei jopa kallimpaa. (editori huomauttaa; usein ovat kalliimpia eli kannattaa raahata Suomesta, samalla purkkien tyhjentyessä saa matkalaukkuun tilaa tuliaisille).
5) Hyvät kengät, jos et halua tukea TUK TUK takseja. Thaimaassa on usein tapana ottaa kengät pois, kun menee sisälle rakennukseen, joten helposti pois otettavat ovat plussaa.
6) Älä osta ensimmäiseltä tarjojalta haluamaasi tuotetta/palvelua. Pieni kiertely ennen ostamista kannattaa. Basaarissa myyjien kesken on toisinaan selviä hintaeroja, jos basaari alue on iso. Pienellä basaari alueella saattaa myyjiä olla vähänja hinnat sovittuja tai sama omistaja omistaa iso osan myymälöistä. (editori huomauttaa, että aika monessa asiassa on ns. vakiohinnat esim. hieronnat on 99% samanhintaisia koko saarella; ruokapuolessa löytyy eroja ja hinnat vaihtelevat todella paljon).
7) Tämä sopinee kaikkeen matkustukseen: Paikka jossa on paljon paikallisia asiakkaita, on hyvä merkki. Syy sille miksi paikalliset suosivat sitä, johtuu varmasti jostain. Joko hinta on edullinen, ruoka/tavara hyvää tai muuta sellaista.
8) Virtapankki eli matkapuhelimen ulkoinen akku, varsikin jos matkapuhelinta käytetään paljon kuvien ottamiseen tai jos puhelimen latausmahdollisuuksia on harvassa. Hyvä olisi jos se virtapankin kapasiteetti on vähintään saman kokoinen mitä matkapuhelimen akku, että puhelimen saisi ladattua täyteen jos se loppuu. Toki pienemmälläkin pärjää, mutta hintaero 1800mAh ja 4200mAh välillä on pieni.
9) Hyönteismyrkky on hyvä ostaa paikanpäältä (Wild Lives: Insect Block), täällä kun on hyönteiskanta aktiivisempaa kuin suomessa, niin puremiltakaan ei voi välttyä. Puremien jälkihoitoon kannattaa ostaa paikallisesta apteekista tai 7/11 kaupasta vaikka: Samui Nature After Insect Biteä, meillä se auttoi. (editori kommentoi tähänkin, että tuo insekt block auttaa kyllä kaikenlaisiin ötököihin, käytettiin sitä, kun muurahaiset olivat päättäneet muuttaa mukanamme Suomeen - Agatha Christietä mukaillen "eikä yksikään selvinnyt...")
10) Nenäliinapaketti - saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta kyllä Serla vaan on Serlaa. Täkäläiset eivät tunne käsitettä talouspaperi ja servetitkin ovat suurimmalta osaltaan pieniä olemattomia liruja. Kondenssivettä sen sijaan valuu aina kun tilaat juotavaa jäillä ja useamman lasin jälkeen sitä on pöydässä paljon. Joten nessupaketti helpottaa kuivaamista, on itselläkin mukavampi olla, kun koko pöytä ei ui. Ja saattaa sitä hikeäkin muutama pisara tihkua, puhumattakaan siitä, että ihan jokaisessa julkisessa vessassa ei ole vessapaperia... Nessuista on moneksi (kun täällä ei saa pistää vessapaperia vessaan, vaan se laitetaan viereiseen roskikseen- no joo, paikallisen tavan mukaan pyllykkä pestään ensin vedellä ja sitten vaan kuivataan paperilla oli asia mikä tahansa).
1) Paikallista rahaa, Visallakin pärjää mutta se ei käy kaikissa paikoissa, vaikka paikan ulkopuolella olisi maininta VISA... ja toiseksi, on paikkoja joissa VISAlla maksaminen onnistuu jos summa ylittää 1000 Bahtia. Huomio se, että VISAlla maksaessa siitä saatetaan periä 3% maksutapa maksua.
2) Vaimoni ihmetteli miksi ihmeessä laahaan mukanani jatkojohtoa (1,4m ja 3 pistorasiapaikkaa). (kuvassa 4 paikkainen versio, omassani on 3 pistorasiapaikkaa, muuten samanlainen).
No tällä kertaa olin oikeassa, sille oli käyttöä. Hotellihuoneessamme on kaksi pistorasiapaikkaa, kaksipaikkainen johon on kytketty TV ja Jääkaappi sekä toisella seinällä yksi pistorasia. Telkkarin takaiseen pistorasiaan se sopi hyvin, otin TV:n pois ja laitoin jatkojohdon siihen jolloin sain 3 kpl pistorasioita käyttööni (ne olivat maadoittattomia, koska lähtöpistorasiakaan ei ollut maadoitettu) siihen sain läppärin, videokameran ja puhelimen lataukseen yhtäaikaa. Thaimaassa on 220v ja 50hz joten suomessa toimivat sähkövempeleet jotka ovat 100-240v, 50hz toimivat täällä.
Kannettavien laturit ovat yleensä hyvin reissaamiseen sopivia, ne miltei toimivat kaikissa maailman maissa, samoin partakoneet ja matkapuhelinten/tablettien laturit. Ainoa ongelma voi olla laturin pistokkeen muoto.
Saimme hotellilta lainaksi Thaimaalaisen jatkojohdon, mutta sen ongelma oli se, että siihen kytketty europpalainen litteä pistoke on todella löysä ja saattaa iskeä kipinää, kun kytkee pistokkeen siihen (ei herätä luottamusta).
 |
| Thaimaalainen jatkojohto. |
 |
| Eurooppalainen litteä pistoke |
Thaimaasta saa ostettua pistokeadapterin edullisesti, eikä se kuulemma maksa kuin muutaman euron, joten se voi olla vaihtoehtona jos ei noita itse etukäteen hanki.
3) Pistorasia-adapteri (TÄMÄ ei muuta jännitettä, ainoastaan pistokytkimen muodon.)
Tätä tarvittiin thaimaalaisen jatkojohdon kanssa, koska jatkojohtoon kytkettynä tuo musta pistoke oli erittäin löysä, eikä se saanut jatkuvasti virtaa silloin. Yksi noista pistorasian muuntajan pistokkeista sopi hyvin thaimaalaiseen jatkojohtoon ja saimme oman mustan pistokkeen kytkettyä jämäkästi.
4) Aurinkorasvat ovat täällä hinnaltaan samoissa kuin suomessa, ellei jopa kallimpaa. (editori huomauttaa; usein ovat kalliimpia eli kannattaa raahata Suomesta, samalla purkkien tyhjentyessä saa matkalaukkuun tilaa tuliaisille).
5) Hyvät kengät, jos et halua tukea TUK TUK takseja. Thaimaassa on usein tapana ottaa kengät pois, kun menee sisälle rakennukseen, joten helposti pois otettavat ovat plussaa.
6) Älä osta ensimmäiseltä tarjojalta haluamaasi tuotetta/palvelua. Pieni kiertely ennen ostamista kannattaa. Basaarissa myyjien kesken on toisinaan selviä hintaeroja, jos basaari alue on iso. Pienellä basaari alueella saattaa myyjiä olla vähänja hinnat sovittuja tai sama omistaja omistaa iso osan myymälöistä. (editori huomauttaa, että aika monessa asiassa on ns. vakiohinnat esim. hieronnat on 99% samanhintaisia koko saarella; ruokapuolessa löytyy eroja ja hinnat vaihtelevat todella paljon).
7) Tämä sopinee kaikkeen matkustukseen: Paikka jossa on paljon paikallisia asiakkaita, on hyvä merkki. Syy sille miksi paikalliset suosivat sitä, johtuu varmasti jostain. Joko hinta on edullinen, ruoka/tavara hyvää tai muuta sellaista.
8) Virtapankki eli matkapuhelimen ulkoinen akku, varsikin jos matkapuhelinta käytetään paljon kuvien ottamiseen tai jos puhelimen latausmahdollisuuksia on harvassa. Hyvä olisi jos se virtapankin kapasiteetti on vähintään saman kokoinen mitä matkapuhelimen akku, että puhelimen saisi ladattua täyteen jos se loppuu. Toki pienemmälläkin pärjää, mutta hintaero 1800mAh ja 4200mAh välillä on pieni.
9) Hyönteismyrkky on hyvä ostaa paikanpäältä (Wild Lives: Insect Block), täällä kun on hyönteiskanta aktiivisempaa kuin suomessa, niin puremiltakaan ei voi välttyä. Puremien jälkihoitoon kannattaa ostaa paikallisesta apteekista tai 7/11 kaupasta vaikka: Samui Nature After Insect Biteä, meillä se auttoi. (editori kommentoi tähänkin, että tuo insekt block auttaa kyllä kaikenlaisiin ötököihin, käytettiin sitä, kun muurahaiset olivat päättäneet muuttaa mukanamme Suomeen - Agatha Christietä mukaillen "eikä yksikään selvinnyt...")
10) Nenäliinapaketti - saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta kyllä Serla vaan on Serlaa. Täkäläiset eivät tunne käsitettä talouspaperi ja servetitkin ovat suurimmalta osaltaan pieniä olemattomia liruja. Kondenssivettä sen sijaan valuu aina kun tilaat juotavaa jäillä ja useamman lasin jälkeen sitä on pöydässä paljon. Joten nessupaketti helpottaa kuivaamista, on itselläkin mukavampi olla, kun koko pöytä ei ui. Ja saattaa sitä hikeäkin muutama pisara tihkua, puhumattakaan siitä, että ihan jokaisessa julkisessa vessassa ei ole vessapaperia... Nessuista on moneksi (kun täällä ei saa pistää vessapaperia vessaan, vaan se laitetaan viereiseen roskikseen- no joo, paikallisen tavan mukaan pyllykkä pestään ensin vedellä ja sitten vaan kuivataan paperilla oli asia mikä tahansa).
tiistai 30. tammikuuta 2018
Blue moon
Nyt olemme historiallisella paikalla, pääsemme seuraamaan kolmea harvoin samalle yölle osuvaa tapahtumaa melkein aitiopaikalta - tosin kyllä mitä todennäköisemmin nukumme onnemme ohi sen kolmannen suhteen. Tänä yönä nimittäin osuvat samalle yölle blue moon, superkuu ja kuunpimennys. Edellisen kerran vastaava tapahtuma oli 152 vuotta sitten eli ei meidän elinaikana enää koskaan.
Blue moon tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että saman kalenterikuukaden ajalle osuu kaksi täysikuuta. Niistä jälkimmäistä kutsutaan nimellä blue moon. Superkuu taas puolestaan sitä, että kuu on kiertoradallaan lähimpänä maata täysikuun aikaan eli täysikuu näyttää normaalia isommalta ja reilusti kirkkaammalta.
Suden ulvonnan sijaan tähän voi sitten kuvitella taustaääniksi sammakoiden kurnutusta ja kaskaiden siritystä.
Blue moon tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että saman kalenterikuukaden ajalle osuu kaksi täysikuuta. Niistä jälkimmäistä kutsutaan nimellä blue moon. Superkuu taas puolestaan sitä, että kuu on kiertoradallaan lähimpänä maata täysikuun aikaan eli täysikuu näyttää normaalia isommalta ja reilusti kirkkaammalta.
Suden ulvonnan sijaan tähän voi sitten kuvitella taustaääniksi sammakoiden kurnutusta ja kaskaiden siritystä.
Lämmintä riittää
Missään tapauksessa en valita, sillä muutaman päivän päästä edessä on paluu kylmään ja pahimmassa tapauksessa loskaan, joten nautitaan niin kauan kuin lämmintä riittää.
Tämän päivän lukemat näyttävät tältä:
ja voin kertoa, että tuo tuntuu 46, pitää todellakin paikkansa.
Vietämme siis aikaa rannalla ja altaalla.
Tämän päivän lukemat näyttävät tältä:
ja voin kertoa, että tuo tuntuu 46, pitää todellakin paikkansa.
Vietämme siis aikaa rannalla ja altaalla.
maanantai 29. tammikuuta 2018
Aallot tuovat kuumuden
Eilen illalla kun semivauhdikaan päivän (aloitimme auringonotolla ja uimisella, kävelimme sen 3km Saladaniin, kiertelimme siellä kauppoja, poikkesimme tankkaamassa viimeiset annokset Sticky ricea ja kävelimme takaisin) jälkeen katselimme resortin rantaportilta merelle ja ihmettelimme aaltoja, tuli tutuksi tullut tarjoilija juttelemaan. Kun hämmästelimme hänelle aaltoja, hän kehotti haistamaan merta - ei se minusta ainakaan erilaiselta tuoksunut, mutta ilmeisesti paikalliset tunnistivat hajussa jonkun oman sävynsä, samaan tyyliin, kun me suomalaiset voimme todeta, että ilma tuoksuu lumisateelta ja kohta sitten sataakin lunta.
Koko täällä olo aikamme meri on ollut varsin tyyni, rantaan asti ei ole tullut kuin pieniä laineta, mutta eilen voi ensimmäistä kertaa sanoa, että ne todellakin olivat aaltoja. Rantaan iskeytyessään jo reilun puolen metrin korkuisia ja murtuivat kohisten, meri kuulosti siis levottomalta. Tästä tarjoilija alkoi kertoa, että aallot tuovat kuumuuden eli tuulen suunta kääntyy ja se tarkoittaa nousevia lämpötiloja. Täällä on Suomen kesän aikaan tukahduttavan kuuma, reilusti yli 40 astetta ja kosteus liki 100%.
Uskomattomasti tuon lämpötilan nousun huomasi heti aamusta, kun aamulla ollaan oltu maltillisessa noin 26-28 asteessa, oli tänään lähtö lähempänä 30 ja auringon noustessa lämpötila vain jatkoi nousemistaan. Aallot siis todellakin toivat kuumuuden.
Äsken rannassa kävellessämme totesimme meren edelleen aaltoilevan samaan malliin eli lisää lämpöä on viimeisille lomapäiville luvassa.
Koko täällä olo aikamme meri on ollut varsin tyyni, rantaan asti ei ole tullut kuin pieniä laineta, mutta eilen voi ensimmäistä kertaa sanoa, että ne todellakin olivat aaltoja. Rantaan iskeytyessään jo reilun puolen metrin korkuisia ja murtuivat kohisten, meri kuulosti siis levottomalta. Tästä tarjoilija alkoi kertoa, että aallot tuovat kuumuuden eli tuulen suunta kääntyy ja se tarkoittaa nousevia lämpötiloja. Täällä on Suomen kesän aikaan tukahduttavan kuuma, reilusti yli 40 astetta ja kosteus liki 100%.
Uskomattomasti tuon lämpötilan nousun huomasi heti aamusta, kun aamulla ollaan oltu maltillisessa noin 26-28 asteessa, oli tänään lähtö lähempänä 30 ja auringon noustessa lämpötila vain jatkoi nousemistaan. Aallot siis todellakin toivat kuumuuden.
Äsken rannassa kävellessämme totesimme meren edelleen aaltoilevan samaan malliin eli lisää lämpöä on viimeisille lomapäiville luvassa.
Huomenna mennään Huomenna mennään Phi Phille...
Huomenna mennään Phi Phille, Phi Phille, Phi Phille. Huomenna mennään Phi Phille koko päiväksi. Lähdetään vaan vaan, uudestaan uudestaan, Phi Phitä katselemaan... vai miten se meni...
Niin se laulu taisi mennä... tai... no ainakin hieman muunneltuna :)
Meillä oli jo pidempään ajatuksena käydä Phi Phillä, koska se näyttäisi olevan miltei "pakollinen" käyntikohde kun täällä ollaan. Sinne retkiä myydään jokaisessa paikassa jossa myydään veneille päiväretkiä. Suurin osa retkistä on niin kutsuttuja SpeedBoat (Pikavene) snorklausretkiä (pintasukellus) eli sellaisia kuin se millä mentiin Koh Rokille ja Koh Ha:lle.
Me emme olleet niin kiinnostuneita snorklausretkestä vaan hankimme itsellemme lauttaliput petpail myyntitoimistosta, ja saimme liput heti seuraavan päivän lautalle. Meidät haettaisiin aamulla 07:30 - 07.35 hotellilta.
Aamulla 07:30 olimme valmiina ja kävelimme jonkin verran hotelliltamme lähemmäksi noutopaikkaa. 07:35 ei taksia... 07:40 ei taksia... nyt alkoi jännittää, koska lautta lähtisi 08:00 ja laiturilla piti olla 10 minuuttia ennen lähtöä... 07:43 taksi ilmestyi ja kyydissä oli jo kaksi Ruotsalaista turistia, jotka olivat myös menossa Phi Phille, mutta heillä oli matkalaukut mukana, ja he jäisiviät sinne pariksi päiväksi ja jatkaisivat matkaa sieltä sitten eteenpäin. Taksi haki meidän jälkeen vielä kaksi pariskuntaa ja vihdoin pääsimme Saladanin satamaan ja siellä väkeä oli jo odottamassa lautalle pääsyä.
Saavuimme satamaan 07:58, vielä tarvi käydä noutamassa leimat kuitteihin ja saimme rintaamme tarralappusen, jolla turisteista eroteltiin eri veneisiin menijät (tästä samasta laiturista lähti useamman firman veneet Phi Phille ja muille saarille). Nyt kun oli tarra rinnassa, menimme laiturille, josta veneen väki näytti minne piti mennä.
Lautassa oli hyvin jo väkeä paikalla ja mekin pääsimme istumaan 08:02. Vielä hetken odottelimme (08:11 ja sitten pääsimme lähtemään kohti Phi Phitä. Satamasta lähti samaan aikaan muitakin lauttoja, snorklaus speedboatteja ja isompi sukeltajien tukialus.
Matka eteni noin 10 solmun nopeudella kohti Phi Phitä.
09:40 saavuimme Phi Phin satamaan, josta etenimme laiturilla (satojen muiden ihmisten kanssa hitaasti eteenpäin, kunnes vastaan tuli lauma taxiboat tarjoajia.
Taxiboat kuskit myyvät veneretkiä lähisaarille (mm. Maya Bay joka on tullut kuuluisaksi The Beach elokuvasta).
Jatkoimme matkaa hieman edemmäs, koska rannan esimmäiset tarjoukset eivät ole halvimpia, vaan hieman satama-aluetta syvemmällä saman reissun saisi edullisemmin.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli satama-alueen reunassa oleva McDonalds hampurilaisravintola jossa käytimme WC palveluita hyväksemme (joka edellytti että ensin piti jonottaa myyntitiskelle ja ostaa jotain ja sitten jonotettin vessaan. (Ihmetytti että tässä Mc Donaldissa oli yksi wc käytettävissä, siis yksi. Sitä sitten käyttivät miehet ja naiset sekä ovella seisoi yrmynä yksi WC Poliisi (myyjä), joka päästi ihmisiä WC:hen yksi kerrallaan, kuittia vastaan. Söimme Vanilla Sundae jäätelöannoksen ja kävimme WC:ssä.
Päästyämme pois McDonaldista, suunnittelimme mitä tehdä. Punnitsimme aikataulua ja mitä haluttaisiin nähdä, päätimme että tutkimme Phi Phin saarta lähemmin, eikä lähdetä veneilemään toisille saarille (saariretki olisi kestänyt noin 4 tuntia), joten aikataulu olisi jäänyt tiukoille, eikä olisi rantabulevardia kauemmaksi silloin ehditty. Kysyimme TaxiBoat olisiko mahdollista tehdä sellaisen ajellaan ympäriinsä eri saarien lähellä ja tehdään sellainen "miniretki", mutta se ei saanut kannatusta. Päättelimme että venekuskeille maksetaan siitä että ne kuljettavat turistit jonnekkin saarelle ja saavat siitä sitten provikkaa. Sitten jonkin ajan kuluttua sitten turistit tuodaan takaisin Phi Phin satamaan. Siinä kaikki, helppoa rahaa venetaksille ja selvää bisnestä. Ei turhaa bensanpolttoa.
Kävelimme Phi Phin rantaapitkin nenä pitkällä ja katselimme mitä kaikkea sieltä löytyy. Ranta oli hieno lukuisine pitkähäntä veneineen.
Itse Phi Phi on kokonaan rakennettu 2004 Tsunamin jälkeen, kokonaan uusiksi, eli se on enemmänkin länsimaisen tyylinen ostos/basaari/kauppa helvetti, butiikkia butiikin vieressä, pienemmät olivat 2x3 m ja se täynnä huiveja, kenkiä ja turistikrääsää.
Tässä reittiä mitä kuljimme tuolla Phi Phillä.
Nälkähän siinä kävellessä tuli, kävimme syömässä tuntemattomaksi jäänessä ravintolassa, jossa näytimme listalta kohtaa 70. Jossa oli Rapuja nuudeleilla ja chili öljyllä. Juomaksi otimme jo tavaramerkiksi meille tulleet Lime Juicet ja pullon vettä. Sitten tadaa... saimme seuraavat annokset:
Rapuja nuudeleilla ja chiliöljyllä... eikun HETKINEN? tämähän on Mustekalaa nuudeleilla ja chiliöljyllä. Vaikutti siltä että tarjoilijan silmälaseissa on vikaa tai kokilla oli huono päivä - No, ihan sama, mutta ei kun lusikka ja haarukka käyttöön (oli nälkä). Hieman jännitti tuo chiliöljy, että onko se polttavan tulista vai tulivuoren laavan luokkaa. Onneksi ei, se oli polttavaa, mutta ei liikaa, vaikka otsalle hiki nousi kun tuota lapoin suuhuni. Niin, miltä se mustekala maistui, niin kuin minun mielestäni: Ota kumilenkki ja kastele se vaikka nesteessä ja yritä syödä sitä, ei maistu miltään oikeastaan, mutta on sitkeätä. Siinä se lyhykäisyydessään. Mustekalaa oli pieninä palasina, noin tuuman mittaisi pätkiä, nuudelit olivat samassa chili öljyssä, samoin kuin kaali ja muut vihreät, sekä pala Limeä. Kyllä tuolla nälkä lähti, mutta seuraavalla kerralla kyllä tilaan kanaa ennemin.
Maksoimme annoksemme syötyämme ja poistumme paikallisille enemmän tarkoitetulle "tori" alueelle joka oli ison kaarevan metallikaton alla. Sieltä löysimme munkkeja, no niitä jälkkäriksi tietysti!
<<Munkki lätinää>> ei siis latinaa...
Munkit näyttivät hyvin samanlaisilta kuin suomalaiset vastineet, maku oli selvästi erillainen, näissä oli vähemmän sokeria ja maku oli yleisesti ottaen miedompi, ehkä enemmän pullamainen kuin munkkimainen. Pomada ja valkosuklaa näyttivät, mutta eivät maistuneet samalta mitä suomessa. Nämä Thai versiot olivat todella mietoja ja saman makuisia, vaikkakin eri värisiä. Lime Shake oli eri tekijästä johtuen hieman miedompi, tai sitten se johtui jäähileistä. Yleensä kun tilaamme Lime Juicea (eli mehua) joissa on isoja jääpaloja. Nyt jäähileet sulavat juoman joukkoon ja laimentavat sen nopeasti, koska lämpö tuossa oli varmasti yli 30 astetta ja aurinko paistoi "täysillä", koska ei löydetty sopivaa paikkaa missä olisi noita voitu syödä rauhassa. Tuo istumapaikkakin oli todella kuuma, se oli kivestä tehty penkki, "hanuri" meinasi palaa ja miltei grillin tuoksu leijui ilmassa kun tuossa istui :)
Hyvin ruokittuna menimme takaisin ranta bulevardille katselemaan maisemia (veneitä ja ihmisiä sekä kirkasta vettä)
Kuten alimmasta kuvasta voi nähdä, lautat ovat rinnakkain. Eli jos haluat päästä tuolle reunimmaiselle lautalle joudut kulkemaan kahden lautan läpi. Erikoinen ratkaisu, mutta koska laituria ei ole kolmelle yhtäaikaiselle lautalle, on tehtävä näin.
Lautalta lähtiessämme meille selvästi sanottiin että laiturilla tavataan klo 15:00 siis 15:00 ja lähtö on 15:30 siis 15:30. Kävimme vielä pikaisesti McDonaldissa Vanilla Sundaella ja WC:ssä ja menimme laiturille 15:02. Sitten etsimme taas Lautan, joka menisi Saladaniin ja se löytyikin, meidän rintaamme liimattiin toinen tarra ja sillä meidät ohjattiin eri lautalle millä tultiin tänne. Pääsimme istumaan noin klo 15:15. Sitten odotettiin... odotettiin... syy odotuksen johtui siitä että toinen lautta, joka toi tähän lauttaa ihmisiä, oli myöhässä, tai niitä lauttoja taisi olla usemampikin. Kun olimme jo lähtöaikataulusta miltei 45 minuuttia myöhässä ja lähdemmin laiturista, kuului kaamea meteli. Sen aiheutti joku naispuolinen veneen henkilökunnasta ja sieltä tuli sarjatulena thain kieltä, ja se ei liene ollut ihan "hei voitko tulla jo alukseen silleen niin kuin juuri nyt..." vaan pariastetta VOIMAKKAAMMIN. Kyseessä taisi olla joku turisti joka jäi juttelemaan laiturille, eikä tajunnut että lautta lähtee nyt, ennen kuin huomasi sen lähtevän. No hänet poimittiin kyytiin ja päästiin lähtemään kohti Saladania.
Paluumatka meni jopa hieman unettavasti, voimat oli annettu kävellessä ja reissu oli onnistunut.
Saladanin satamassa meidät tunnistettiin rinnassa olevan tarran mukaan ja pääsimme lavataksilla takaisin hotellille. Perillä olimme noin klo 17:30. Onnellisena mutta väsyneinä.
Niin se laulu taisi mennä... tai... no ainakin hieman muunneltuna :)
Meillä oli jo pidempään ajatuksena käydä Phi Phillä, koska se näyttäisi olevan miltei "pakollinen" käyntikohde kun täällä ollaan. Sinne retkiä myydään jokaisessa paikassa jossa myydään veneille päiväretkiä. Suurin osa retkistä on niin kutsuttuja SpeedBoat (Pikavene) snorklausretkiä (pintasukellus) eli sellaisia kuin se millä mentiin Koh Rokille ja Koh Ha:lle.
 |
| Speedboat |
Aamulla 07:30 olimme valmiina ja kävelimme jonkin verran hotelliltamme lähemmäksi noutopaikkaa. 07:35 ei taksia... 07:40 ei taksia... nyt alkoi jännittää, koska lautta lähtisi 08:00 ja laiturilla piti olla 10 minuuttia ennen lähtöä... 07:43 taksi ilmestyi ja kyydissä oli jo kaksi Ruotsalaista turistia, jotka olivat myös menossa Phi Phille, mutta heillä oli matkalaukut mukana, ja he jäisiviät sinne pariksi päiväksi ja jatkaisivat matkaa sieltä sitten eteenpäin. Taksi haki meidän jälkeen vielä kaksi pariskuntaa ja vihdoin pääsimme Saladanin satamaan ja siellä väkeä oli jo odottamassa lautalle pääsyä.
 |
| Saladanin satama |
Lautassa oli hyvin jo väkeä paikalla ja mekin pääsimme istumaan 08:02. Vielä hetken odottelimme (08:11 ja sitten pääsimme lähtemään kohti Phi Phitä. Satamasta lähti samaan aikaan muitakin lauttoja, snorklaus speedboatteja ja isompi sukeltajien tukialus.
 |
| Sukeltajien tuki-alus |
Taxiboat kuskit myyvät veneretkiä lähisaarille (mm. Maya Bay joka on tullut kuuluisaksi The Beach elokuvasta).
Jatkoimme matkaa hieman edemmäs, koska rannan esimmäiset tarjoukset eivät ole halvimpia, vaan hieman satama-aluetta syvemmällä saman reissun saisi edullisemmin.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli satama-alueen reunassa oleva McDonalds hampurilaisravintola jossa käytimme WC palveluita hyväksemme (joka edellytti että ensin piti jonottaa myyntitiskelle ja ostaa jotain ja sitten jonotettin vessaan. (Ihmetytti että tässä Mc Donaldissa oli yksi wc käytettävissä, siis yksi. Sitä sitten käyttivät miehet ja naiset sekä ovella seisoi yrmynä yksi WC Poliisi (myyjä), joka päästi ihmisiä WC:hen yksi kerrallaan, kuittia vastaan. Söimme Vanilla Sundae jäätelöannoksen ja kävimme WC:ssä.
Päästyämme pois McDonaldista, suunnittelimme mitä tehdä. Punnitsimme aikataulua ja mitä haluttaisiin nähdä, päätimme että tutkimme Phi Phin saarta lähemmin, eikä lähdetä veneilemään toisille saarille (saariretki olisi kestänyt noin 4 tuntia), joten aikataulu olisi jäänyt tiukoille, eikä olisi rantabulevardia kauemmaksi silloin ehditty. Kysyimme TaxiBoat olisiko mahdollista tehdä sellaisen ajellaan ympäriinsä eri saarien lähellä ja tehdään sellainen "miniretki", mutta se ei saanut kannatusta. Päättelimme että venekuskeille maksetaan siitä että ne kuljettavat turistit jonnekkin saarelle ja saavat siitä sitten provikkaa. Sitten jonkin ajan kuluttua sitten turistit tuodaan takaisin Phi Phin satamaan. Siinä kaikki, helppoa rahaa venetaksille ja selvää bisnestä. Ei turhaa bensanpolttoa.
Kävelimme Phi Phin rantaapitkin nenä pitkällä ja katselimme mitä kaikkea sieltä löytyy. Ranta oli hieno lukuisine pitkähäntä veneineen.
Itse Phi Phi on kokonaan rakennettu 2004 Tsunamin jälkeen, kokonaan uusiksi, eli se on enemmänkin länsimaisen tyylinen ostos/basaari/kauppa helvetti, butiikkia butiikin vieressä, pienemmät olivat 2x3 m ja se täynnä huiveja, kenkiä ja turistikrääsää.
Tässä reittiä mitä kuljimme tuolla Phi Phillä.
Rapuja nuudeleilla ja chiliöljyllä... eikun HETKINEN? tämähän on Mustekalaa nuudeleilla ja chiliöljyllä. Vaikutti siltä että tarjoilijan silmälaseissa on vikaa tai kokilla oli huono päivä - No, ihan sama, mutta ei kun lusikka ja haarukka käyttöön (oli nälkä). Hieman jännitti tuo chiliöljy, että onko se polttavan tulista vai tulivuoren laavan luokkaa. Onneksi ei, se oli polttavaa, mutta ei liikaa, vaikka otsalle hiki nousi kun tuota lapoin suuhuni. Niin, miltä se mustekala maistui, niin kuin minun mielestäni: Ota kumilenkki ja kastele se vaikka nesteessä ja yritä syödä sitä, ei maistu miltään oikeastaan, mutta on sitkeätä. Siinä se lyhykäisyydessään. Mustekalaa oli pieninä palasina, noin tuuman mittaisi pätkiä, nuudelit olivat samassa chili öljyssä, samoin kuin kaali ja muut vihreät, sekä pala Limeä. Kyllä tuolla nälkä lähti, mutta seuraavalla kerralla kyllä tilaan kanaa ennemin.
Maksoimme annoksemme syötyämme ja poistumme paikallisille enemmän tarkoitetulle "tori" alueelle joka oli ison kaarevan metallikaton alla. Sieltä löysimme munkkeja, no niitä jälkkäriksi tietysti!
 |
| "Tori" |
 |
| Munkit ja Lime Shake |
<<Munkki lätinää>> ei siis latinaa...
Munkit näyttivät hyvin samanlaisilta kuin suomalaiset vastineet, maku oli selvästi erillainen, näissä oli vähemmän sokeria ja maku oli yleisesti ottaen miedompi, ehkä enemmän pullamainen kuin munkkimainen. Pomada ja valkosuklaa näyttivät, mutta eivät maistuneet samalta mitä suomessa. Nämä Thai versiot olivat todella mietoja ja saman makuisia, vaikkakin eri värisiä. Lime Shake oli eri tekijästä johtuen hieman miedompi, tai sitten se johtui jäähileistä. Yleensä kun tilaamme Lime Juicea (eli mehua) joissa on isoja jääpaloja. Nyt jäähileet sulavat juoman joukkoon ja laimentavat sen nopeasti, koska lämpö tuossa oli varmasti yli 30 astetta ja aurinko paistoi "täysillä", koska ei löydetty sopivaa paikkaa missä olisi noita voitu syödä rauhassa. Tuo istumapaikkakin oli todella kuuma, se oli kivestä tehty penkki, "hanuri" meinasi palaa ja miltei grillin tuoksu leijui ilmassa kun tuossa istui :)
Hyvin ruokittuna menimme takaisin ranta bulevardille katselemaan maisemia (veneitä ja ihmisiä sekä kirkasta vettä)
Kuten alimmasta kuvasta voi nähdä, lautat ovat rinnakkain. Eli jos haluat päästä tuolle reunimmaiselle lautalle joudut kulkemaan kahden lautan läpi. Erikoinen ratkaisu, mutta koska laituria ei ole kolmelle yhtäaikaiselle lautalle, on tehtävä näin.
Lautalta lähtiessämme meille selvästi sanottiin että laiturilla tavataan klo 15:00 siis 15:00 ja lähtö on 15:30 siis 15:30. Kävimme vielä pikaisesti McDonaldissa Vanilla Sundaella ja WC:ssä ja menimme laiturille 15:02. Sitten etsimme taas Lautan, joka menisi Saladaniin ja se löytyikin, meidän rintaamme liimattiin toinen tarra ja sillä meidät ohjattiin eri lautalle millä tultiin tänne. Pääsimme istumaan noin klo 15:15. Sitten odotettiin... odotettiin... syy odotuksen johtui siitä että toinen lautta, joka toi tähän lauttaa ihmisiä, oli myöhässä, tai niitä lauttoja taisi olla usemampikin. Kun olimme jo lähtöaikataulusta miltei 45 minuuttia myöhässä ja lähdemmin laiturista, kuului kaamea meteli. Sen aiheutti joku naispuolinen veneen henkilökunnasta ja sieltä tuli sarjatulena thain kieltä, ja se ei liene ollut ihan "hei voitko tulla jo alukseen silleen niin kuin juuri nyt..." vaan pariastetta VOIMAKKAAMMIN. Kyseessä taisi olla joku turisti joka jäi juttelemaan laiturille, eikä tajunnut että lautta lähtee nyt, ennen kuin huomasi sen lähtevän. No hänet poimittiin kyytiin ja päästiin lähtemään kohti Saladania.
 |
| Paluumatka Phi Philtä - Saladaniin |
 |
| Saladanin satama |
lauantai 27. tammikuuta 2018
Vatsatautia hankkimassa
Niin monet oppaat ja ihmiset kertovat, että parasta thairuoka on silloin kun sen hankkii paikasta, jossa paikallisetkin syövät eli mitä epämääräisempi kuppila ja ehdottomasti jossain muualla kuin rannalla, sitä todennäköisemmin hyvä ruoka.
Teimme eilen retken Saladanin iltaan eli kiersimme basaaria mitään ostamatta ja odottelimme, että yömarkkinat aukeavat. Nämä yömarkimmat toteutetaan käytännössä niin, että suljetaan satamaan menevän kadun toinen puoli ja pystytetään sinne joukko erilaisia kojuja, jotka myivät erilaista ruokaa. Oikeastaan tarjolla ei ollut mitään muuta kuin erilaista ruokaa, rihkamakaupat löytyivät siitä kadun varrelta kivijalkakaupoista.
Tomi halusi ehdottomasti testata halal kebabia siis kanakebabia, joten muu ruokamaistelu jäi vähän vähäisemmälle. Ostimme muutaman kanavartaan, jotka olivat taivaallisen makuisia.
Ja sitten tosiaan ne kanakebabit. Joissa oli siis pitaleipää, salaattia, punakaalia, porkkanaa ja vartaassa paistettua kanaa sekä valinnainen kastike (no olisihan noihin saanut sipuliakin, mutta jostain kumman syystä tilaus tehtiin ilman).
Nyt sitten jännityksellä odotellaan miten meidän käy, varsinkin kun kutsuimme Mr. Murphyä ostamalla laivaliput Phi Phille kirjoituksen julkaisupäiväksi.
Teimme eilen retken Saladanin iltaan eli kiersimme basaaria mitään ostamatta ja odottelimme, että yömarkkinat aukeavat. Nämä yömarkimmat toteutetaan käytännössä niin, että suljetaan satamaan menevän kadun toinen puoli ja pystytetään sinne joukko erilaisia kojuja, jotka myivät erilaista ruokaa. Oikeastaan tarjolla ei ollut mitään muuta kuin erilaista ruokaa, rihkamakaupat löytyivät siitä kadun varrelta kivijalkakaupoista.
Tomi halusi ehdottomasti testata halal kebabia siis kanakebabia, joten muu ruokamaistelu jäi vähän vähäisemmälle. Ostimme muutaman kanavartaan, jotka olivat taivaallisen makuisia.
Ja sitten tosiaan ne kanakebabit. Joissa oli siis pitaleipää, salaattia, punakaalia, porkkanaa ja vartaassa paistettua kanaa sekä valinnainen kastike (no olisihan noihin saanut sipuliakin, mutta jostain kumman syystä tilaus tehtiin ilman).
Nyt sitten jännityksellä odotellaan miten meidän käy, varsinkin kun kutsuimme Mr. Murphyä ostamalla laivaliput Phi Phille kirjoituksen julkaisupäiväksi.
Luonnonpuiston majakka
Täällä Mu Koh Lantan luonnonpuiston yksi nähtävyys on sen majakka, tai niitä majakoita on siellä kaksi, vanha ja uusi.
Oman mielenkiintoisen haasteensa on pääseminen itse majakalle.
Kuten yllä olevasta kuvasta voi nähdä, tältä niemen kärjeltä pääsee "portaita" pitkin hiekkarannalle jolle tuo tuo oranssipaitainen turisti on laskeutumassa. Nuo portaat, ovat paremminkin tikkaat, joihin on kiinnitetty kaide. Portaiden väli on 30-40cm ja askelma on yksi kakkosnelonen, askelmia oli 6 tai 7 kpl. Eli tässä vaiheessa se karsii jo osan majakalle menijöistä.
Sitten alkaa varsinainen Majakkasaaren polun kiipeäminen, se on erittäin kapea ja nousee kolmisenkymmentä metriä ja jyrkkyydeltään se on 30-45 astetta. Polku on irtosoraa tai tiukaksi käveltyä maata ja monttuja sekä teräviä kiviä.
Olen kuvassa noin puolessa matkassa ja kun takana oli luonnonpuiston polkuretki, niin alkoi taas olla mehut vähissä kun tuonne kiipesi. Tuosta eteenpäin polku on samaa soraa, kiviä ja kovaksi poljettua maata, mutta jyrkkyys ei ole elää kuin 30 asteen luokkaa. Polku on edelleen hyvin kapea, noin 30cm eli on taiteiltava, kun väkeä tulee alaspäin majakalta, ettei kaadu tai putoa. Tuossa kohdassa josta katselen, on muutama metri reunalle, joka on miltei pystysuora alaspäin, ja pudotusta olisi kiviselle rannalle noin 25m. Välillä polku menee hyvinkin reunan läheltä joten hullutteluun ei ole varaa. Se miksi tuonne ei ole tehty mitään portaita tms. kiipeämistä helpottavaa, lienee se, että kyse on luonnonsuojelupuistosta, jonne sellaisia ei saa tahdä. Muuta syytä en keksi.
Itse majakkatasenne on iso betonilaatta, jossa on itse majakka.
Kuvassa kohta josta jalusta on alkanut murentua ja mureneminen jatkuu ympäri majakkatornia.
Se uudempi ja enemmän majakkaa muistuttava on noin 20 m aikaisemmin, kuin tuo vanha majakan jalusta, sekin on aika heikossa kunnossa, ja en tiedä, toimiiko uusikaan majakka enää.
Uudemmalta majakalta ei ole matkaa vanhalla majakalle kuin 20m. Vanhasta majakasta tosin ei ole enää jäljellä kuin jalusta, josta voi ottaa kuvia. Muuhun ei siitä enää ole, kuten kuvasta voi nähdä.
Näkymät ovat sieltä vanhalta majakalta hienot.
Alaspäin meneminen on hieman helpompaa, mutta ei helppoa. Kiipeäminen vaatii hyvät kengät, voimia ja kärsivällisyyttä. Mutta maisemat palkitsevat kiipeäjän.
Oman mielenkiintoisen haasteensa on pääseminen itse majakalle.
Kuten yllä olevasta kuvasta voi nähdä, tältä niemen kärjeltä pääsee "portaita" pitkin hiekkarannalle jolle tuo tuo oranssipaitainen turisti on laskeutumassa. Nuo portaat, ovat paremminkin tikkaat, joihin on kiinnitetty kaide. Portaiden väli on 30-40cm ja askelma on yksi kakkosnelonen, askelmia oli 6 tai 7 kpl. Eli tässä vaiheessa se karsii jo osan majakalle menijöistä.
Sitten alkaa varsinainen Majakkasaaren polun kiipeäminen, se on erittäin kapea ja nousee kolmisenkymmentä metriä ja jyrkkyydeltään se on 30-45 astetta. Polku on irtosoraa tai tiukaksi käveltyä maata ja monttuja sekä teräviä kiviä.
Olen kuvassa noin puolessa matkassa ja kun takana oli luonnonpuiston polkuretki, niin alkoi taas olla mehut vähissä kun tuonne kiipesi. Tuosta eteenpäin polku on samaa soraa, kiviä ja kovaksi poljettua maata, mutta jyrkkyys ei ole elää kuin 30 asteen luokkaa. Polku on edelleen hyvin kapea, noin 30cm eli on taiteiltava, kun väkeä tulee alaspäin majakalta, ettei kaadu tai putoa. Tuossa kohdassa josta katselen, on muutama metri reunalle, joka on miltei pystysuora alaspäin, ja pudotusta olisi kiviselle rannalle noin 25m. Välillä polku menee hyvinkin reunan läheltä joten hullutteluun ei ole varaa. Se miksi tuonne ei ole tehty mitään portaita tms. kiipeämistä helpottavaa, lienee se, että kyse on luonnonsuojelupuistosta, jonne sellaisia ei saa tahdä. Muuta syytä en keksi.
Itse majakkatasenne on iso betonilaatta, jossa on itse majakka.
Kuvassa kohta josta jalusta on alkanut murentua ja mureneminen jatkuu ympäri majakkatornia.
Se uudempi ja enemmän majakkaa muistuttava on noin 20 m aikaisemmin, kuin tuo vanha majakan jalusta, sekin on aika heikossa kunnossa, ja en tiedä, toimiiko uusikaan majakka enää.
Uudemmalta majakalta ei ole matkaa vanhalla majakalle kuin 20m. Vanhasta majakasta tosin ei ole enää jäljellä kuin jalusta, josta voi ottaa kuvia. Muuhun ei siitä enää ole, kuten kuvasta voi nähdä.
 |
| Tuntematon turisti kuvaamassa vanhan majakan jalustalla. |
Alaspäin meneminen on hieman helpompaa, mutta ei helppoa. Kiipeäminen vaatii hyvät kengät, voimia ja kärsivällisyyttä. Mutta maisemat palkitsevat kiipeäjän.
perjantai 26. tammikuuta 2018
Eiliset eväät
Oppaamme suositteli meille ravintolaa, jota emme koskaan itse olisi tulleet valinneeksi, mutta luotimme paikalliseen. Paikka oli äärimmäisen mielenkiintoinen, se oli korkealla vuoristossa ja sieltä avautuivat upeat näköalat yli Lantan saariston muiden saarten eli siis näkymä Koh Lantalta itään mangrovesuiston suuntaan.
Ruokalistoja ei ollut tehty turisteja varten, niissä oli ruoat thainkielellä ja jotain sinne päin englanniksi, mutta ei mitään siitä, mitä kyseinen ruokalaji sisältää. Aika monessa paikassa ruokalistoissa on selitys, että tähän kuuluu sitten esim. kanaa, leipää, yrttejä, juustoa jne. No sitten vähän niin kuin arpomalla mentiin, sitruunamehu oli selvää pässinlihaa, mutta muut hyvällä kysymysmerkillä.
Tässä oli mitä me saatiin. Arvata saa, kumpi annos meni kummalle? (kommenttikenttään voi kirjoittaa oman arvauksensa, laita nimi alle kun vastaat).
Tällä kertaa luojan lykky oli niin, että cashewpähkinäsalaatti (eli tuo alimmainen lautanen) oli minun tilaukseni. Ei tuossa olisi ollut Tomille paljon syötävää, kun annos koostui punasipulista, ruohosipulista, chilistä, cashewpähkinöistä, chiliöljystä, sitruunamehusta ja pienestä tupsusta kaalisalaattia. Sivuhuomautuksena todettakoon, että oli muuten tulista, just ja just pystyi syömään ja huulet paloi tunnin jälkeen päin.
Ruokalistoja ei ollut tehty turisteja varten, niissä oli ruoat thainkielellä ja jotain sinne päin englanniksi, mutta ei mitään siitä, mitä kyseinen ruokalaji sisältää. Aika monessa paikassa ruokalistoissa on selitys, että tähän kuuluu sitten esim. kanaa, leipää, yrttejä, juustoa jne. No sitten vähän niin kuin arpomalla mentiin, sitruunamehu oli selvää pässinlihaa, mutta muut hyvällä kysymysmerkillä.
Tässä oli mitä me saatiin. Arvata saa, kumpi annos meni kummalle? (kommenttikenttään voi kirjoittaa oman arvauksensa, laita nimi alle kun vastaat).
Tällä kertaa luojan lykky oli niin, että cashewpähkinäsalaatti (eli tuo alimmainen lautanen) oli minun tilaukseni. Ei tuossa olisi ollut Tomille paljon syötävää, kun annos koostui punasipulista, ruohosipulista, chilistä, cashewpähkinöistä, chiliöljystä, sitruunamehusta ja pienestä tupsusta kaalisalaattia. Sivuhuomautuksena todettakoon, että oli muuten tulista, just ja just pystyi syömään ja huulet paloi tunnin jälkeen päin.
Voi meitä turisteja vol. 2
Kun aikaisemmassa kirjoituksessa mainittin lähinnä muut turistit, niin keskitytään nyt tässä sitten suomislaisiin turisteihin, ainakin näihin kahteen kyseisen luokan edustajaan.
Vanha sanonta uteliaisuus tappoi kissan pätee suomislaiseen turistiin, erityisesti siihen naispuoliseen, paremmin kuin hyvin. Kun jossain nähdään portaat, päätellään, että ne vievät jonnekin ja niitä lähdetään kipuamaan sen kummemmin miettimättä, miten sieltä tullaan alas. Sama pätee polkuihin, kaikkia on kokeiltava, vaikka polun päässä saattaa tulla vastaan isäntä kivääreineen, irrallaan oleva elefantti tai vihainen härkä. Eli sen pidemmittä puheitta, kun kerran saarelta löytyy luonnonpuisto, jossa on luontopolku, niin sinne on päästävä. Näin siitäkin huolimatta, että useammassa arvostelussa mainitaan erinnäisiä asioita polun kulkemisesta ja rappusista, sopivasti voi myös unohtaa ruotsalaisnaapurin maininnat liukkaista kivistä...
Kuvitelkaa siis mielessänne melkein pilvettömältä taivaan laelta paistava aurinko, lämpötila reilut 30 astetta, ei tuulta ja ilmankosteus luokkaa 90%+. Tuossa tilanteessa suomislaiset turistit kipusivat lavataksin lavalle (tilattiin herroiksi, oikein koko päiväksi taksi käyttöön) ja lähtivät köröttelemään kohti saaren lounaisnurkkaa ja Mo Koh Lantan luonnonpuistoa.
Ajomatka tuonne vei lavataksiltakin melkein tunnin verran, matkaa oli noin 40km, mikä kertonee kaiken oleellisen täkäisten teiden kunnosta. No perille päästiin, mutta ensin piti ostaa luonnonpuistoalueelle pääsyliput (se on täällä tapana), ei vain turisteille, vaan myös autolle - kuljettajasta ei sentään tarvinnut maksaa erikseen. (Jos jotain kiinnostaa, niin liput maksoivat 200bth nenä ja auto 30bth, skootterin olisi saanut parkkiin 20 bth:lla. (2018 tammikuun hinnat).
Kuljettaja ystävällisesti neuvoi, mihin suuntaan turistit voisivat lähteä ja sitten mentiin. Tuo luonnonpuiston kävelyreitti on vain reilun parin kilsan mittainen hevosenkenkä. Erinnäiset arvostelut kertoivat, että reitti on tyypillistä sademetsää - ei siis tarjoa kovin paljon nähtävää, mutta eihän utelias turisti usko ennen kuin itse näkee. Samaisissa arvosteluissa huomautettiin myös, että reitti ei välttämättä ole kovin hyväkuntoinen- pitihän sekin kokeilla ihan itse. No joo, ei välttämättä ole hyväkuntoinen, jos puron ylittävästä sillasta puuttuu kansi, tosin purokin oli kuivunut, tai termiitit ovat rakentaneet keon keskelle polkua tai jos laatat polulla ovat irtonaisia tai niitä ei ole olleenkaan puhumattakaan siitä että puu kasvaa keskellä polkua.
Parissa arvostelussa oli myös maininta portaiden määrästä ja niiden korkeudesta - ei se nyt niin vaikeeta voi olla ajattelee suomislainen turisti ja lähtee kipuamaan. Ei se vaikeaa olekaan, jos omistaa kahden metrin jalat, porrasvälit kun olivat pahimmillaan reilua 50 senttiä eli ei lainkaan lyhyelle, persjalkaiselle suomalaiselle tarkoitettuja.
Voisiko sanoa, että luojan lykky, että lähdimme kiertämään tuota hevosenkenkää rannasta alkaen. Pahimmat portaat olivat siellä - tokihan ne olivat vaikeita kiivetä ylös, mutta ne olisivat olleet aivan mahdottomia laskeutua alas, varsinkin lenkin loppuvaiheessa, kun voimat olisivat olleet muutenkin vähissä. Ei taidettu päästä kuin kolmannes lenkinstä kun nämä turistit läähättivät kuin höyryveturit ja miespuolinen näytti löytäneen sisäisen suihkunsa- oli raukka hiestä aivan märkä.
Tunnustan, että lenkki oli rankka minullekin, mutta olin ihan varma, että joudun tilaamaan ambulanssin ja elvyttämään Tomia (Tomin kommentti: Ei tarvinnut esittää poikkiolevaa, olin todella hapoilla, ja hetken huilaamiset eivät auttaneet, koska liikkelle lähtö oli silloin hankalaa) ennen kuin päästään takaisin puistoon, sen verran koville tuo lenkki näytti hänelle ottavan. Tilanteessa ei paljon lohduttanut se, että meidät jossain puoli matkassa ohitti iloisesti hymyilevä pellavatukkainen suomalaisturisti, joka totesi, että juu on tämä rankka reitti ja onko meillä vettä (näytimme ilmeisesti samalta miltä jotkut saharan ylittäjät näyttävät). Mitenkähän en uskonut, kun ei ollut hikipisaraa missään ja matkantekokin oli vaivatonta. Samainen nainen ohitti meidät uudelleen, kun olimme kävelemässä lenkin viimeistä kolmannesta. Hän oli päässyt jo lenkin loppuun ja palaamassa takaisin yhtä virkeän ja reippaan oloisena. Sillä kohtaa "ei ole pitkä matka enää" ei kovasti lohduttanut.
Jotta kroppaparkaa olisi kidutettu vielä vähän lisää, totesimme, että emme voi jättää käymättä majakalla, kun kerran se (tai tarkemmin sen näköalapaikka) oli yksi niistä syistä, miksi tuonne luonnonpuistoon lähdettiin. Eli lisää kiipeämistä vielä kuumemmaksi käyneen auringon alla tällä kertaa kapeaa liukas hiekkaista ja teräväkallioista polkua, mutta maisemat oli upeat.
Niin miten tämä kaikki liittyy tuohon uteliaaseen kissaan, no sen verran, että kuntonsa yliarvioiminen saattaa käydä turistillekin hengenpäälle, jos joku varoittaa, että reitti on rankka ja porrasvälit hirveät, kannattaa uskoa, ne todennäköisesti ovat juuri sitä.
Mutta me selvisimme siitä! Eli muistuksena: Mukaan, reipasta seikkailumieltä, vettä, hyvät kengät, (juomavettä, mainitsinko jo :)) ja suomalaista sisua (sisäistä, ei aski sisua). Sillä siitä selviää!
Vanha sanonta uteliaisuus tappoi kissan pätee suomislaiseen turistiin, erityisesti siihen naispuoliseen, paremmin kuin hyvin. Kun jossain nähdään portaat, päätellään, että ne vievät jonnekin ja niitä lähdetään kipuamaan sen kummemmin miettimättä, miten sieltä tullaan alas. Sama pätee polkuihin, kaikkia on kokeiltava, vaikka polun päässä saattaa tulla vastaan isäntä kivääreineen, irrallaan oleva elefantti tai vihainen härkä. Eli sen pidemmittä puheitta, kun kerran saarelta löytyy luonnonpuisto, jossa on luontopolku, niin sinne on päästävä. Näin siitäkin huolimatta, että useammassa arvostelussa mainitaan erinnäisiä asioita polun kulkemisesta ja rappusista, sopivasti voi myös unohtaa ruotsalaisnaapurin maininnat liukkaista kivistä...
Kuvitelkaa siis mielessänne melkein pilvettömältä taivaan laelta paistava aurinko, lämpötila reilut 30 astetta, ei tuulta ja ilmankosteus luokkaa 90%+. Tuossa tilanteessa suomislaiset turistit kipusivat lavataksin lavalle (tilattiin herroiksi, oikein koko päiväksi taksi käyttöön) ja lähtivät köröttelemään kohti saaren lounaisnurkkaa ja Mo Koh Lantan luonnonpuistoa.
Ajomatka tuonne vei lavataksiltakin melkein tunnin verran, matkaa oli noin 40km, mikä kertonee kaiken oleellisen täkäisten teiden kunnosta. No perille päästiin, mutta ensin piti ostaa luonnonpuistoalueelle pääsyliput (se on täällä tapana), ei vain turisteille, vaan myös autolle - kuljettajasta ei sentään tarvinnut maksaa erikseen. (Jos jotain kiinnostaa, niin liput maksoivat 200bth nenä ja auto 30bth, skootterin olisi saanut parkkiin 20 bth:lla. (2018 tammikuun hinnat).
Kuljettaja ystävällisesti neuvoi, mihin suuntaan turistit voisivat lähteä ja sitten mentiin. Tuo luonnonpuiston kävelyreitti on vain reilun parin kilsan mittainen hevosenkenkä. Erinnäiset arvostelut kertoivat, että reitti on tyypillistä sademetsää - ei siis tarjoa kovin paljon nähtävää, mutta eihän utelias turisti usko ennen kuin itse näkee. Samaisissa arvosteluissa huomautettiin myös, että reitti ei välttämättä ole kovin hyväkuntoinen- pitihän sekin kokeilla ihan itse. No joo, ei välttämättä ole hyväkuntoinen, jos puron ylittävästä sillasta puuttuu kansi, tosin purokin oli kuivunut, tai termiitit ovat rakentaneet keon keskelle polkua tai jos laatat polulla ovat irtonaisia tai niitä ei ole olleenkaan puhumattakaan siitä että puu kasvaa keskellä polkua.
 |
| Melkein toimiva silta. |
 |
| Puu keskellä polkua. |
Parissa arvostelussa oli myös maininta portaiden määrästä ja niiden korkeudesta - ei se nyt niin vaikeeta voi olla ajattelee suomislainen turisti ja lähtee kipuamaan. Ei se vaikeaa olekaan, jos omistaa kahden metrin jalat, porrasvälit kun olivat pahimmillaan reilua 50 senttiä eli ei lainkaan lyhyelle, persjalkaiselle suomalaiselle tarkoitettuja.
Voisiko sanoa, että luojan lykky, että lähdimme kiertämään tuota hevosenkenkää rannasta alkaen. Pahimmat portaat olivat siellä - tokihan ne olivat vaikeita kiivetä ylös, mutta ne olisivat olleet aivan mahdottomia laskeutua alas, varsinkin lenkin loppuvaiheessa, kun voimat olisivat olleet muutenkin vähissä. Ei taidettu päästä kuin kolmannes lenkinstä kun nämä turistit läähättivät kuin höyryveturit ja miespuolinen näytti löytäneen sisäisen suihkunsa- oli raukka hiestä aivan märkä.
Tunnustan, että lenkki oli rankka minullekin, mutta olin ihan varma, että joudun tilaamaan ambulanssin ja elvyttämään Tomia (Tomin kommentti: Ei tarvinnut esittää poikkiolevaa, olin todella hapoilla, ja hetken huilaamiset eivät auttaneet, koska liikkelle lähtö oli silloin hankalaa) ennen kuin päästään takaisin puistoon, sen verran koville tuo lenkki näytti hänelle ottavan. Tilanteessa ei paljon lohduttanut se, että meidät jossain puoli matkassa ohitti iloisesti hymyilevä pellavatukkainen suomalaisturisti, joka totesi, että juu on tämä rankka reitti ja onko meillä vettä (näytimme ilmeisesti samalta miltä jotkut saharan ylittäjät näyttävät). Mitenkähän en uskonut, kun ei ollut hikipisaraa missään ja matkantekokin oli vaivatonta. Samainen nainen ohitti meidät uudelleen, kun olimme kävelemässä lenkin viimeistä kolmannesta. Hän oli päässyt jo lenkin loppuun ja palaamassa takaisin yhtä virkeän ja reippaan oloisena. Sillä kohtaa "ei ole pitkä matka enää" ei kovasti lohduttanut.
Jotta kroppaparkaa olisi kidutettu vielä vähän lisää, totesimme, että emme voi jättää käymättä majakalla, kun kerran se (tai tarkemmin sen näköalapaikka) oli yksi niistä syistä, miksi tuonne luonnonpuistoon lähdettiin. Eli lisää kiipeämistä vielä kuumemmaksi käyneen auringon alla tällä kertaa kapeaa liukas hiekkaista ja teräväkallioista polkua, mutta maisemat oli upeat.
Niin miten tämä kaikki liittyy tuohon uteliaaseen kissaan, no sen verran, että kuntonsa yliarvioiminen saattaa käydä turistillekin hengenpäälle, jos joku varoittaa, että reitti on rankka ja porrasvälit hirveät, kannattaa uskoa, ne todennäköisesti ovat juuri sitä.
Mutta me selvisimme siitä! Eli muistuksena: Mukaan, reipasta seikkailumieltä, vettä, hyvät kengät, (juomavettä, mainitsinko jo :)) ja suomalaista sisua (sisäistä, ei aski sisua). Sillä siitä selviää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)