lauantai 13. tammikuuta 2018

Sticky rice with mango

Kaikkihan me tiedämme, että mango on minun suurta herkkuani, jota ei tarvitse jakaa Tomin kanssa, hän kun mangosta välitä. Olin kuitenkin saanut useammalta taholta vinkkiä, että on ruoka, jota täällä on pakko, aivan P-A-K-K-O kokeilla, ja siihen liittyy mango. Tämä ruoka on otsikon Sticky rise with mango.

Päätimme ottaa tietoisen vatsatautiriskin, kun katukeittiön mainokset kauppasivat mangoriisiä isoäidin reseptillä jo 15 vuoden kokemuksella. Ruoan tuoreudesta ei ainakaan voi valittaa eikä palvelusta. Sillä kohtaa, kun me olimme tilanneet riisit ja istuimme odottamassa annoksiamme, kojulle pyyhälsi englantilainen turisti, joka tilasi ananasmehua, mutta halusi ensin tietää, millaista vettä siihen käytetään ja millaisia jäitä. No kauppamummon puoliso kantoi juuri sinetöityä jääsäkkiä Lantamartista "ravintolaan" ja tämäkin turisti sai huokaista helpotuksesta, sillä mummo oli ensin näyttänyt hänelle vesisäiliön (pullovettä). Ilmeisesti hän ei ole lukenut sitä samaa esitettä kuin me, jossa kerrottiin, että kaikki alueen ravintolat ja kuppilat käyttävät vain suodatettua tai pullotettua vettä ja suodatetusta/pullotetusta vedestä tehtyjä jääkuutioita.

Mutta siis se tahmainen mangoriisi, se koostuu oikeastaan neljästä osasta: Keitetystä suolattomasta thairiisistä, tuoreesta mangosta (joka kuoritaan annokseen sen valmistuessa), sokeripaahdetusta riisistä koristeluun ja siitä tärkeimmästä eli kookosmaidosta keitetystä kondensoidun maidon tyylisestä kastikkeesta. Tämän kastikkeen resepti on jokaisen kokin suuri salaisuus, perusosat kookosmaito ja ruokosokeri ovat tiedossa, mutta muu onkin sitten "taikuutta".

Kun me otimme riisin mukaan, kuppiin laitettiin ensin riisi ja sen päälle palasteltiin puolikas tuoreesta mangosta, koristeeksi ripsautettiin tuota sokeririisiä ja kastike pakattiin erilliseen pussiin.

 


Ennen syömistä  pussiin pakattu kastike (täytyy kehua pakkaustapaa, pisaraakaan ei vuotanut, vaikka kastike tosiaan oli muovipussissa), joka oli edelleen kolmen kilometrin kävelyn jälkeen kuumaa, kaadettiin mangon ja riisin päälle ja nams - hyvää oli.


Jopa Tomin mielestä tämä oli sellaista mangoa, jota hän voisi syödä toistekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei. Voit lisätä kommenttisi. Mutta muista!, että tätä blogia voi lukea kuka tahansa internettiläinen, joten henkilökohtaisten asioiden viljely ei ole suotavaa.

Koska viestien kirjoittaminen on vapaata, eikä tunnistautumista tarvita, allekirjoita viestisi vaikka "Terkuin Oma etunimesi"