Here we go again

Otsikolla en viittaa matkalle lähtöön, vaan tähän blogiin. Tarkoitukseni oli viettää someton kuukausi ja jättää blogin kirjoittaminen kokonaan Tomille, mutta niin se vaan on, että kun on pirulle antanut pikkusormen, niin se vie koko käden. Niinpä sitten löysin jälleen itseni näppäimistön takaa naputtelemasta tekstiä. Mikä viitannee siihen, etten jatkossakaan osaa pysyä täältä poissa.

Tunnit vähenevät ja työlistat lyhenevät, liput kotoa määränpäähän on varmistettu, matkalaukut pakattu, visa-kortin reuna on viilattu teräväksi ja kameran akut on ladattu. Mitä muuta sitä voisi toivoa? Lentokoneeseen sopivasti lentänyttä kapteenia (opetusohjelma Lentoturmatutkinta on todistanut, että liian vähän ja liian paljon lentäneet lentomiehistöt ovat ongelma), toimivaa lumenpoistoa (viittaan edelleen aiemmin mainittuun ohjelmaan), kunnollista ja hyvin huollettua lentokonetta (Lentoturmatutkinta-ohjelma on opettanut, että kaikki ruuvit, niitit ja vaijerit pitää tarkistaa huolellisesti, erityisesti pyrstökosketuksen jälkeen ja että huoltomanuaaleihin pitää huolellisesti kirjata kaikki koneelle tehdyt huoltotyöt) sekä huolellista turvatarkastusta ja luotettavia matkakumppaneita, joilla ei ole mitään pyssyn, puukon tahi pommin tapaista mukanaan (mainitsinko jo Lentoturmatutkinnan sivistävän vaikutuksen tässä asiassa). Mitähän ne mahtavat lentokentällä sanoakaan, jos alan pyytää koneen huoltohistoriaa nähtäväksi ja miehistön tietoja tutkittavaksi? Eivät taida arvostaa sitäkään, jos testailen koneen puhkiruostumattomuutta metallisilla sukkapuikoilla.

Niin juu ja ennen kuin kukaan kysyy, vastaan ääneen lausumattomiin kysymyksiin.
1) Ei, en ole pakannut mukaan yhtään ainoaa lankakerää tai puikkoja. Tällä matkalla ei synny yhtään sukkaa tai mitään muutakaan neulosta. Aion keskittyä lepäämiseen tälläkin saralla ja Tomi tuskin aloittaa neuleharrastusta juuri tällä matkalla.
2) Kyllä, olen huolestunut, koska matkalaukuissa on edelleen tilaa. Matkanjärjestäjän mukaan hotellissa on toimiva pesulapalvelu, joten matkalle ei ole pakattu kovinkaan paljon vaatteita. Kaikkea muuta on sitten sitäkin enemmän - aurinkorasvaakin vaatimattomat 7 tuubia. Ehkä näillä pärjätään...

3) Kyllä, minä todellakin aion keskittyä rannalla makaamiseen, nukkumiseen ja syömiseen - Tomin mielipidettä ei tässä kohtaa kysytä. Lupaan olla paikallani ainakin ensimmäisen päivän ensimmäisen tunnin ajan. Sen jälkeisestä ajasta keskustellaankin sitten ihan erikseen - saattaa olla, että käännän kylkeä tai raahaudun hierojalle tai tilaan Pina Coladan, ellei se vaadi liikaa ponnisteluja. Saattaa myös olla, että löydän itseni Saladanin satamasta tutkimasta Phi Phille menossa olevia lauttoja tai että juoksen Tomin perässä hänen etsiessään sitä saaren ainoaa ravintolaa, jossa saa kunnon pihvejä. Rakkaan puolisoni tajuntaan iski vasta tässä aivan hiljakkoinkatkera todellisuus siitä, että thai-keittiö todellakin harrastaa enemmän vihanneksia, kalaa ja kanaa kuin "kunnon" lihaa - matkatoimiston esitteellä, jossa esiteltiin tuo saaren ainoa pihviravintola saattoi olla osuutta asiaan.

Taas sitä siis mennään ja kirjoitetaan blogia matkaviihteeksi itselle ja ehkä jollekin satunnaiselle lukijallekin.