Uteliaisuus tappio kissan vai miten se oli ja häpeäänkin voi kuolla...
Tänään auringonlaskun aikaan meri oli poikkeuksellisen alhaalla, joten tietenkin utelias turisti päätti tehdä "ihan vaan pienen vilkaisun", miten syvää siinä merkkipoijurivin kohdalla onkaan.
Vettä oli vaan polviin asti, mutta se tyhmä turisti ei muistanut, että se pahuksen poijuköysi liikkuu aaltojen mukana ja on aika painava. Saattoi olla, että ne meren aallotkin pääsivät siinä innostuksen puuskassa unohtumaan. Onneksi en sentään ääneeni kiljunut rannalle, ettei täällä ole vettä kuin polviin asti, vaan päätin kertoa tietoni vasta vähän lähempänä odottamaan jäänyttä puolisoani.
Käänsin selkäni poijuköydelle ja aloin kahlaamaan takaisin päin. Juuri silloin tuli sellainen mukava aalto, joka heitti poijuköyden ensin polvitaipeisiini ja sitten melkoisen kasan vettä perään. Onneksi vanhan tasapaino vielä piti, enkä kaatunut, mutta persus kastui. Luikkiessani hotellihuoneeseen housujen vaihtoon siunasin hämärää ja sitä, ettei kovin monta kulkijaa ollut liikenteessä - olisi siinä ollut aika selittäminen, miksi kipitän pers märkänä pitkin resorttialuetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei. Voit lisätä kommenttisi. Mutta muista!, että tätä blogia voi lukea kuka tahansa internettiläinen, joten henkilökohtaisten asioiden viljely ei ole suotavaa.
Koska viestien kirjoittaminen on vapaata, eikä tunnistautumista tarvita, allekirjoita viestisi vaikka "Terkuin Oma etunimesi"