Liikkumiseen täällä on useita mahdollisuuksia; kävellen, pyörällä, tuktukilla, moottoripyörällä, skootterilla, autolla tai lavataksilla. Bussi, linja-auto, raitiovaunu tai juna ovat täällä tuntemattomia käsitteitä pakettiautoihin rakennettuja minibusseja lukuunottamatta.
Jos valitset kävelemisen, joudut vastaamaan noin miljoona kertaa "kiitos ei", sillä kaikki tuktuk ja taksikuskit ovat sitä mieltä, että se on luonnoton tapa liikkua. Pyörällä, no joo, pyörällä pääsee, mutta ei ehkä paras kulkuväline silloin kun vuoristotien jyrkkyys on luokkaa 16 astetta ja kaikki muut tiellä liikkujat ovat sitä mieltä, että pyöräilijä on tiellä vain tiellä.
On myös mahdollista vuokrata itselleen skootteri, moottoripyörä tai tuktuk, mutta kahden ensinmainitun suhteen aika moni opas on sitä mieltä, että tuktuk tai lavataksi kuljettajineen on huomattavasti turvallisempi - täkäläinen liikenne kun on - paitsi vasemman puoleista - myös suhteellisen sääntövapaata ja runsasta. Täällä Koh Lantalla ei kuulemma ole paljon liikennettä, joten en todellakaan halua tietää, miltä liikenne näyttä Bangkokissa, kun se täälläkin on välillä aika kaoottista suomalaiseen verrattuna.
Koska Tomi esitteli jo sen toisen vaihtoehdon eli tuktukin, minä puolestani kirjoitan lavataksista, joka siis on käytännössä avolavan perään rakennettu yleiskuljetusväline. Periaatteessa ihmisten kuljettamiseen tarkoitetuissa lavatakseissa on kevyet seinät (ainakin runko) ja katto. Lisäksi sieltä lavalta löytyy kokoontaittuvat penkit, joiden päällä kuljetettavat istuvat. Penkit ovat kokoontaitettavat juuri siksi, että lavataksi kuljettaa ihmisten lisäksi kaikkea mahdollista vesiastioista lehmään asti, kaikki mikä sisään mahtuu, on sopivaa kuljetettavaa. Pahimmillaan lava tungetaan täyteen ihmisiä, joiden tavarat köytetään lavataksin katolle.
Omat kokemukseni lavatakseista rajoittuvat toistaiseksi pariin kertaan, joista ensimmäinen oli päältä vähemmän kaunis, mutta yllättävän mukava istua.
Toinen oli sitten se "moni kakku päältä kaunis" eli siinä oli kauniit verhoilut ja toppaukset, sateella alaslaskettavat muoviseinät ja porrasjakkara auttamaan lavalle nousua ja poistumista. Niihin oli panostettu, sen sijaan se, mihin olisin toivonut panostusta eli penkit, olivatkin jotain ihan muuta. Nekin olivat kauniisti verhoillut, mutta niin hutkut ja heiluvaiset, että kuvittelin olevani ennemminkin veneessä kuin auton lavalla.
Täytyy sanoa, että mielenkiintoinen kokemus, kyllä minä seuraavalla kerralla osaan olla kovin kiitollinen Kian mukavasta etupenkistä, mutta sitä ennen tulee ainakin muutaman kerran istuttua lavataksin penkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei. Voit lisätä kommenttisi. Mutta muista!, että tätä blogia voi lukea kuka tahansa internettiläinen, joten henkilökohtaisten asioiden viljely ei ole suotavaa.
Koska viestien kirjoittaminen on vapaata, eikä tunnistautumista tarvita, allekirjoita viestisi vaikka "Terkuin Oma etunimesi"