perjantai 5. tammikuuta 2018

Pikkupaniikissa liikkeelle

Vaikka matkalaukuista oli jo uuden vuoden päivänä leijonanosa pakattuna ja kaikki piti muutenkin olla ihan klaaria, niin silti lähtöaamu meni melkoisesksi säheltämiseksi, mistä otan kunnian ihan itselleni kaikin tavoin.

Olin tehnyt tarkat laskelmat siitä, mikä riittää ja miten pitkään voi nukkua. Sillä kohtaa, kun oikeasti olisi pitänyt nousta sängystä, siirryttiinkin torkuttamiseen - eihän 10 minuuttia nyt paljon ole, eihän? Juu ei, se on merkityksellinen vain silloin kun se puuttuu. Kun sitten torkkujen jälkeen pakkasin puhkun ja ojensin käteni ottamaan tullitodistuksen, joka piti tasan tarkaan olla puhkun laukussa, se ei ollutkaan siellä. Paniikki, paniikki, paniikki... Voitte vain kuvitella, millaisen hepulin saa ihminen, jonka tavarat tyypillisesti ovat juuri täsmällisesti siellä, missä hän kuvittelee niiden olevan. Mieleeni ei tullut muuta suunnitelmaa kuin soitto keuhkopolille ja pikainen uuden kopion kerjääminen, mikä olisi vienyt aikaa lisää muutenkin täyteen buukatusta aamusta. Onneksi Tomi ymmärsi tarkistaa sen toisen loogisen paikan, mihin kyseinen paperi olisi järkevää sijoittaa, nimittäin lipastonlaatikon, jossa on muitakin terveyteen liittyviä papereita. Täysin looginen paikka, mutta ei sitten paniikissa tullut mieleen.

Kun tästä ongelmasta oli selvitty, alkoi vimmattu aikataulun kiinni kurominen. Horoskooppimerkilleni tyypilliseen tapaan, en vain voi lähteä kotoa pidemmäksi aikaa pois, jos kämppä on sekaisin, joten viimeisillä minuuteilla piti vielä vähän nyppiä, siivota, koota roskat (ne olemattomatkin) ja tiskata tiskit ja ja ja... ja noissahan menee aikaa ihan huomaamatta. Sillä kohtaa, kun Tomi lähti hakemaan meidän kyytimiestä kotoaan, mä pompin vielä yöpuvussa tukka sekaisin, matkalaukut eteisessä ja pyykkiteline levällään. Onneksi siirtymävaiheeseen oli varattu sen verran extra-aikaa, että kaikesta huolimatta pääsin autoon tukka kammattuna, meikit naamalla ja matkavaatteet päällä.

Onnibussile ja kuljettajalle voisin antaa ison plussan, kolmas matkalaukku tuli mukaan suurempia kyselemättä. Olin varautunut esittämään puhkun tullitodistukset ja selittämään kaikilla osaamillani kielillä, miten en todellakaan voi matkustaa ilman sitä. Mutta ei tosiaan tarvinnut, vaan sinne meni ja hyvin mahtui.

Samaa plussaa haluan myös jakaa Pohjolan liikenteen bussikuskille. Tunnustan säheltäneeni puhelimeni kanssa niin, etten heti löytänyt lippuani. Kun tarjouduin ostamaan uuden, hän katsoi maalaistolloa päästä varpaisiin ja totesi, että mä uskon sun ostaneen sen lipun, ei tarvi ostaa uutta. Jos et ihan useampaa kertaa joka päivä ala näin kulkea, niin homma ok. No ennen liikkeelle lähtöä lippu löytyi ja kävin leimauttamassa sen käytetyksi ja kuskilla riitti edelleen hauskaa ja minä olin - öh tuota nolo.

Päivän kolmannen mokan tein  sitten kentällä, kun kaikessa innoissani liimasin matkalaukkutarroja ja aloitin sillä, että liimasin ensimmäisen koneeseen menevään käsimatkatavaralaukkuun. Sillä kohtaa mainasin jo vajota lattiasta läpi. Mutta ehkä päivän kiintiö tuli täyteen ja järki alkoi palailla pätkittäin, sillä tajusin pelastaa ruumaan menevien laukkujen tunnistetarrat kyseiseen laukkuun pakkaamani takin taskusta. Olisi siinä taas ollut selittämistä, että juu, juu ne tarrat on, mutta kun ne ovat siellä kadonneessa matkalaukussa olevan takin taskussa. Unohdan mainita sen, että turvatarkastuksessa jätin hiuspanna päähäni ja sain punaista valoa tai sen, että passintarkastus masiina ei löytänyt silmiäni kun minä en ollut osannut astua oikeisiin jalan kohtiin.
 

Kuin ihmeen kaupalla olemme oikealla lähtöportilla odottamassa. Kahdesta loistavasta vaihtoehdosta, joihin molempiin lähtevät lennot klo 17, valitsimme kuitenkin Bankokin.
Matkan seitsemästä etapista 4 on siis suoritettu kunnialla


1) kotoa matkakeskukseen
2) matkakeskuksesta Kamppiinn
3) Kampista lentokenttäbussiin
4) lentokenttäbussista lähtöportille
Jäljellä ovat
5) koneen vaihto Bankoksissa
6) taksin löytäminen Krabilta
7) matka hotellille (auto ja lauttamatka)
 

Etappi numero 8 on sitten "final call" eli heittäytyminen hotellihuoneen sänkyyn. Jos kaikki on mennyt putkeen, niin kotoa lähdöstä on silloin kellon mukaan mennyt noin 27 tuntia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hei. Voit lisätä kommenttisi. Mutta muista!, että tätä blogia voi lukea kuka tahansa internettiläinen, joten henkilökohtaisten asioiden viljely ei ole suotavaa.

Koska viestien kirjoittaminen on vapaata, eikä tunnistautumista tarvita, allekirjoita viestisi vaikka "Terkuin Oma etunimesi"