Koh Rok ja Koh Ha - matkalla

Ilmeisesti yksi resorttimme omistajista oli huomannut meidän joko viettävän liikaa aikaa altaalla tai sitten selailleen erilaisia retkiesitteitä, koska eräänä päivänä hän ilmestyi pöytäämme kädessään Lanta Gardenhill toursin esite erilaisista veneretkistä. Kun hän kysyi, olimmeko miettineet tällaista mahdollisuutta, kerroimme ajatelleemme Phi Phi saarta. Hän sanoi heti, että se on OK, mutta että Koh Rok ja Koh Ha- retki olisi paljon parempi. Kaksi saarta ja kahden saaren retki maksaisi vain 100 Bth enemmän kuin pelkkä Koh Rok retki. 

Lupasimme miettiä asiaa - ja mietimmekin. Ilmeisesti isännän mielestä liian kauan, koska hän ilmestyi taas lauantaina pöytäämme kyselemään, olimmeko harkinneet asiaa. Samalla hän kertoi, että seuraavalle päivälle olisi 5 muutakin lähdössä tuolle retkelle, haluaisimmeko lähteä mukaan. Kolmen sekunnin harkinnalla sitten päätettiin, että kiinni veti, olemme mukana.

Niinpä sitten maksoimme retken suoraan hotelliin (3600bht kahdelta; se Tjäreborgin täysin vastaavansisältöinen, mutta suomenkielisellä opastuksella olisi maksanut 3500 bht per nenä) ja saimme kuitin jossa luki pick up from beach 8:30. Jos me olimme hyvissä ajoin, niin olivat noutajat ja matkakumppanimmekin. Rannassa kävi melkoinen kuhina, siellä oli 8 venettä yhtä aikaa hakemassa retkeläisiä, en ole koskaan ennen nähnyt niin montaa yhdellä kertaa.

Koska nouto oli veneellä, eikä täällä mitään laitureita ole, niin veneeseen tietenkin kahlattiin. Oman ongemansa tuo se, että tässä kohtaa ranta on todella pitkään matalaa eli vaikka miten on moottorit nostettuina ylös, niin silti veneelle on suhteellisen pitkä matka. Tästä meidän hotellilta meitä oli tosiaan se 7 henkeä tulossa kyytiin, oltiin ensimmäiset, niin päästiin valitsemaan istumapaikatkin.

Long beachilla tehtiin useampi pysähdys, ja siitä sitten jatkettiin etelään, missä rannat lyhenivät ja väylät kapenivat. Kaiken huippuna oli Bamboo beach, jossa kivien välissä oli juuri ja juuri veneenkokoinen väylä. Näppärästi miehistö vain onnistui veneen siitä peruuttamaan ja matkustajat kyytiin poimimaan.

Kun meitä oli loppujen lopuksi reilut parikymmentä koottuna veneeseen ja istuimme kuin sillit suolassa, lähdimme ajamaan kohti ensimmäistä pysähdyspistettä Koh Rokia. Siellä leirintäalueen rannassa kävi melkoinen kuhina, kun vene kerrallaan pysähtyi laituriin ja purki lounastarvikkeet veneestä ennen kuin jatkoi saaren toiselle reunalle ensimmäiseen snorklauspisteeseen. Yksi nelihenkisen miehistön jäsenistä jäi valmistelemaan lounasta ja loput kolme sitten meidän turistien kanssa avustamaan veneestä lähdössä ja veneeseen nousussa. Sen verran voin kyllä todeta, että snorklausta olisi ehkä kannattanut harjoitella jossain muualla ensimmäisen kerran kuin siinä tilanteessa, että opas kertoo alla olevan kolme metriä vettä ja korallit ovat siellä - anna mennä vaan. No, hengissä sentään selvittiin.

Kaiken kaikkiaan pysähdyimme kahdessa paikassa Koh Rokin ympätistössä katselemassa meren alaisia ihmeitä ennen kuin palasimme leirintäalueelle syömään ja rentoutumaan, kuten ohjelmassa luki. Tarjolla oli valkoista hiekkaa ja aivan uskomattoman kirkasta vettä.

Koska leirintäalue oli kaikkien retkiyhtiöiden taukopaikka, oli sieltä lähteminen organisoitu kellon tarkkuudella. Ryhmä A kokoontui rantaan klo 13, samaan aikaan heidän veneensä ajoi laituriin ja matkustajat napattiin kyytiin pikavauhtia. Sen jälkeen laituriin ajoi ryhmä C:n vene purkamaan matkustajia ja ryhmä B kokoontui. Kun ryhmä C oli saatu laiturilta maihin, juoksutettiin ryhmä B laiturille ja jalkapesun kautta veneeseen. Ja niin edelleen ja niin edelleen...Laituri oli muovibonttooneista tehty ja melkoisen keinuvainen ja sen lisäksi kuuma oltuaan koko päivän polttavassa auringossa. Onneksemme emme tehneet laiturilla kuperkeikkaa, se ei ollut kovin mukavaa kertoi yksi ryhmämme naisista, joka onnistui tuiskatamaan polvilleen laiturille. 

Sieltä jatkoimme matkaa seuraavalle saarelle eli Koh Ha:lle, jonka laguuni on mitä uskomattomin paikka. Kolmen vartin venematka oli toisille mitä ihanin kokemus ja toisille pelkkää kidutusta (lue: voi meitä turisteja). Tuollakin toki oli melkoiset määrät turisteja osa laitesukeltamassa, osa snorklaamassa. Laguunin sulki köysi, jota ulommas ehdottomasti kiellettiin menemästä, lisäksi suojana toimivat köyteen kiinnitetyt veneet.

Koh Ha

Puolen tunnin vedenalaisen elämän ihailemisen jälkeen oltiinkin siinä tilanteessa, että oli aika lähteä kotimatkalle. Se taittui melkoisessa aallokossa, joka tuollaisen veneen noin 26 solmun (noin 50 km/h) nopeudessa tuntui, sillä aallot pääsivät lyömään, vaikka kippari miten koetti luovia.

Olin varautunut pitkään ja puuduttavaan paluumatkaan lukuisine hotellipoikkeamisineen, mutta homma ei mennytkään ihan niin. Kaikkein pienimpien ja hankalampien noutopisteiden ohi ajettiin ja toisena pysähdyspisteenä oli Long Beachin eteläpää, jossa yksinkertaisesti ilmoitettiin, että näiden ja näiden resorttien asukkaat palaavat autolla takaisin - menkää tuon vihreäpaitaisen kaverin luo tuolla rannalla, hän ohjaa teidät oikeaan autoon. Meidät tuotiin kyllä ihan omaan rantaan, mikä tietysti oli helppoa, kun ranta on iso eikä ole rajoittavia karikoita, no oli meitä tietysti suurin porukkakin. Olimme viimeinen pysähdyspiste ennen veneen kotisatamaa Saladanissa.

"Kotiranta" häämöttää

Seuraaviin kirjoituksiin sitten tulee sitä paljon kehuttua veden alaista elämää ja upeita maisemia.