Ronsu vai Efelantti

Olipa kerran Program Eco: B (One Day Tour) nature safari trekking + Caves & Waterfall + Forest Tour (kayaking or longtail boat) .

Eli päivän reissu alkaa siillä että meidät haetaan hotellilta klo 09:00 (pointsit tästä, kuski oli silloin meitä jo hakemassa respasta), joten päästiin ajoissa liikenteeseen ja kohti etelää.

Lavataksi, jolla meidät haettiin.

Lavataksi haki meidän lisäksemme saksaa puhuvan pariskunnan, jolla oli pieni lapsi mukana ja sitten toisen pariskunnan, joka oli aluperin Coloradosta USA:sta, mutta asuu tällä hetkellä Taiwanissa 8viikon lomalla täällä). Sitten vaan nilkka oikoiseksi, pedal to metal, jalka polveamyöten konehuoneeseen tai menox sanoi Annie Lenox ja kohti elefanttipuistoa...

Runsaan 30 minuutin päästä päästiin perille puistoon ja ensimmäisen tehtävänä oli järjestäytyä elefanttiratsastukselle. Nousimme sitä varten tehtyyn "laituriin", joka oli sopivalla korkeudella, että päästiin kiipeämään ja kokemaan elefanttiratsastuksen.

Istuimme elefantin päälle tehdyssä metalliputkesta valmistetussa tuolissa, joka oli karusta rakenteestaan huolimatta tukeva sekä kohtuullisen mukava tai sitten siihen en kiinnittänyt mitään huomiota, koska elefantin selässä pysyminen vei kaiken huomiokykyni. Oli miten oli, matkanteko alkoi ja ohjastaja, joka istui osittain norsun pään päällä ilman mitään turvavarusteita möykkäsi ja käskytti elefanttia. Tosin meidän jäljestämme tuli toinen elefantti ja sen ohjastaja komensi kyllä huomattavasti aktiivisemmin omaan elefanttiaan. 

Reitti kulki suurimman osan pitkin puron pohjaa, jossa oli vettä noin 10-20 senttiä, no norsun kyydissä oli sellainen fiilisi kuin olisi keikkuvassa veneessä. Sitten pysähdyttiin ja otettin kuva meistä elefantilla varustettuna. 

Elefantti alimmaisena

Noin puolessa matkassa, ohjastaja hyppäsi pois elefantin päältä ja komensi elefanttia noin 10m päästä, ja elefantti kulki kaikessa rauhassa tuttua reittiään. Välillä elefantti peruutti takapäänsä puskaan ja sitten kuului sellainen psyyyh-pläts, en tajunnut mitä tapahtui, mutta onneksi Päivi oli paremmin elefanttikartalla. Päivi kertoi, että nämä fantit ovat siistiä porukkaa, ei torttua väännetä minne sattuu, vaan se tehdään puskaan. Minä tähän, okei, ei jatketa tästä aiheesta enempää. 

Retki päättyi takaisin samaan paikkaa, josta lähdettiin ja 100 bahtin hinnalla sai ostaa ananaskorin, ja syöttää "palkinnoksi" elefantille ananasta, joka maistui hyvin fantille. Samalla saimme nähdäksemme kehystetyn kuvan, jossa istumme fantin selässä (ylempi kuva), sen saattoi ostaa ja saada itsellemme. Hyvää markkinointia, ei siinä mitään. Juu, ja ennen kuin kukaan ehtii kysyä, ostimme sen ja laitamme sen seinälle. :)

Sitten oli hetki aikaa vetää henkeä, ja saimme firman puolesta kaksi pulloa vettä, josta otimme heti kunnon kulaukset. Ilma oli lämmin (+30C) ja kosteusprosentti huiteli 90+% paremmalla puolella. Mulla (Tomi) paita oli jo nyt ihan märkä (Ei johtunut Elefantti ratsastuksesta, eikä pelosta vaan kuuman kosteasta ilmasta :)).


Seuraavaksi lähdimme tutustumaan viidakkopolkuun tavoitteenamme Banyanin puuluola ja Klong Jark- vesiputous (katso erillinen teksti). Tämän kierroksen tehtyämme ja saavuttuamme takaisin lähtöpaikalle, oli vuorossa ruokailu, joka kuului retken hintaan. 

Hyvän ja maittavan aterian jälkeen, kiipesimme lavataksin kyytiin ja matkamme jatkui kohti retken veneosuutta.

Venesatamassa saimme päällemme pelastusliivit ja kuljimme laiturilla kohti meille tarkoitettua pitkähäntävenettä. Pitkähäntävene tuli laituriin jolle johti silta, joka huteruudessaan oli kyllä järkyttävä kokemus! se hutkui ja heilui kuin hullun (sensuuri...), mutta itse laituriosa pysyi siinä, missä sen oli tarkoitettu olevan. Siitä pääsimme kipuamaan veneeseen, ja matka alkoi. Ensin tiirailtiin rapuja, joita rannan mudassa tuntui vilvistävän jonkin verran. Sitten seuraavaan etappiin, joka oli apinoiden ruokintapaikka. Paikalla oli muitakin venekuntia, kajakilla melovia ihmisiä ja paljon apinoita. Apinoita joita tuntui tulevan lisää kuin tontun hihasta. Mekin otimme osaa ruokintaan ja saimme "kapteenilta" kukin osan ananasta, ja ennen kuin ehdimme paiskoa niitä apinoille, olivat innoikkammat apinat jo veneessä, joko märkänä (uimalla veneelle) tai sitten hypänneenä puusta veneeseen.

Apinat eivät olleet vieraskoreita, ennen kuin ensimmäinen pala oli syöty, hamusi sama apina jo uutta ananaspalaa. Muut apinat hyppäsivät jopa veteen saadakseen kelluvia ananaspaloja. Eivätkä apinat pelkää ihmista yhtään, koska ananas on ykkönen apinan silmissä. 

Vasemmalla Turisti, keskellä apina ja oikealla Päivin olkapää.

Yksi apina oli pitkään veneessä ja matkaa oli jo rantaan noin 50m, kunnes se tajusi että (Apina: Prkle, ananastarjoilu päättyi ja mä jäin nalkkiin tänne paattiin, hmmm.... eikun laidan ylivaan ja kroolilla rantaan) ja kas kummaa niin apina teki. Katseltiin sen perään ja kyllä se apina vaan oppi uimaan silloin tai ehkä jo aikaisemmin, koska apina todella ui (todennäköisesti Apinaa) rantaan. Mutta sitä se anananksenhimo teettää jossei muuta, niin ainakin märän apinan. 

Matkamme jatkui jokea eteenpäin ja pääsimme mm tutustumaan kalan/kravun viljelylaitokseen, jossa oli eri kaloja/rapuja "kasvamassa". Selkeimmin näkyi sellaiset jotka suomessa näkyvät akvaariossa, sellainen iso vaalea littana kala jolla oli mustaa ja keltaista kyljissä (editori huomauttaa kyseessä olevan lehtikalan). Muissa kala-altaissa, jotka olivat verkkopusseja, oli muita kaloja, jotka majailivat mielellään syväällä pussin pohjalla, eikä niistä näkynyt kuin vilahduksen silloin tällöin. 

Akvaariokaloja?

Kyseinen "laitos"  oli kyllä sellainen, kun eka tai tokaluokkalaiset tekevät löytämästään puutavarasta lautan ja yhdistävät siihen muita kelluvia osia. Hutera, pysyy kasassa hyvällä tahdolla ja tuurilla sekä purkalla ja rautalangalla. Yksi veneretkeläisistämme meinasi pudota lautalta veteen, kun lautan "laudat" olivat jo niin lahot, että hajosivat hentoisen naisen painosta (eidtori huomauttaa, että kyseessä oli coloradolainen ystävämme - en minä - eli todellakin ihan oikeasti hento nainen).

Tämän jälkeen ajelimme pikkuhiljaa takaisin kohti kotisatamaa, jonne saavuimme hyvissä ajoin ja odottelimme kotiinkuljetusta toisella lavataksilla.